Sarvia, sadetta, lenkkiä ja lohta

Aamukahvia keitellessä tajusin, että unohdin eilen illalla käydä töistä tullessani kaupassa. Tämä tarkoitti sitä, että aamupalavaihtoehtoni olisi puuro ilman lisukkeita. Tänään se ei innostanut joten muistin, että kokeilulistallani on ollut jo pidemmän aikaa Chocochilin pestosarvet. Nyt minulla ei tosin ollut pestoa tai sen tekemiseen tarvittavia aineksia. Sen sijaan kaapistani löytyi purkki oliivitahnaa ja päätin testata sitä. Toimii!

Sarvien taikina on yksinkertaisen helppo ja täytteeksi voi laittaa mitä tahansa. Vain mielikuvitus on rajana. Aikaakaan tähän ei kulunut kuin hetki, joten varmasti tulen tekemään näitä kyllästymiseen asti.

Aurinkoinen aamu muuttui kesän ensimmäiseksi ukkoseksi ja rankkasateeksi. Ihanaa, kun tarkenee pitää ikkunaa auki! Betty säntäsikin heti rankkasateen alkaessa ikkunalaudalle ihmettelemään. Hassu otus.

Rankkasateen päätyttyä pääsin vihdoin kauppaan. Kaupan jälkeen kävin heittämässä lenkin pitkästä aikaa ja tuntui kyllä hyvältä! Iltapalaksi kokkailin lämminsavulohipastaa, mikä oli kummitellut mielessäni aamusta asti.

Ruokajuomana testasin lähes alkoholitonta valkoviiniä, koska teki mieli viiniä, mutta ei promilleja. Hieman liian makeaa kuitenkin makuuni, vaikka valitsin kuivimman vaihtoehdon. Kai tämäkin on tottumiskysymys?

Mummoilua ja mässäilyä

Tämä vapaapäivä alkoi hieman erilailla. Heräsin malttamattomana jo ennen seitsemää. Kahdeksan jälkeen olin matkalla keskustaan ja ennen ysiä odottelin sisäpihalla pääsyä Maker Academyyn. Aiemmin tällä viikolla entinen kämppikseni huhuili sosiaalisessa mediassa mallin perään. Tarkastin kalenterini ja innokkaana ilmoittauduin mukaan.

Kyseessä oli yksi lopputöistä, vanhennus. Aikaa esivalmisteluihin oli puolisen tuntia ja koko maskin toteuttamiseen kaksi tuntia. Ja lopputulos:

Bad ass granny in da house!

Tämän jälkeen opettaja arvioi työt ja valokuvaaja otti kuvat. Ja sitten pestiin koko kova uurastus pois. 

Myöhemmin iltapäivällä suuntasin Selloon parin ystävän ja miniystävän kanssa. Hetken kaupoissa kiertelyn jälkeen suuntasimme syömään Chico'siin. Halusin testata vegaanista Guacamole Burgeria, niin paljon olen kuullut kehuja, eikä turhaan.

Kuva ei tee oikeutta annokselle, joten suosittelen maistamaan. On hienoa, että kyseinen ketju on tehnyt uudistuksia ruokalistaansa. Jälkkäriksi meille kaikille maistui jäätelö.

Ruokaillessa tuli puheeksi Suomalaisen kirjakaupan pokkaritarjous ja suuntasimme vatsat täynnä selailemaan valikoimaa.

Mukaani tarttui kolme klassikkoa ja häpeäkseni täytyy myöntää, että yhtäkään en ole muistaakseni lukenut aikaisemmin. Holmesin seikkailut pitää sisällään kaikki kolme Sherlock Holmesia. 

Eiköhän tässä ole kesälukemista kerrakseen! 

Löhöilyä

Joskus vapaapäivänä on hyvä ladata akkuja ja vaan löhöillä. Betty osallistuu myös mielellään löhöilyhetkiin.

Välillä on tietysti hyvä siirtää löhöily ulos...

...ja nurmikolta penkille.

Löhöilemisiin!

Lainalapsia ja luontoa

Suuntasin viikonloppuna Saimaan rannalle katsomaan tulevaa kummityttöäni. Pieni ja kaunis olento on kolmas tyttö ystäväni perheessä. 

Perjantai-iltana koin nostalgiahetken, kun pelailin kahden vanhemman tyttären kanssa Choco-peliä.

Lauantaina paistoi aurinko ja oli ihanan kirpeä ilma. Ilmoitin ystävälleni, että nyt nappaan hänen kaksi vanhempaa tytärtänsä ja vien heidät luontoon talsimaan. Näin he saivat miehensä kanssa viettää hetken rauhassa nuorimmaisen kanssa. Ja oi mitä kaikkea ihanaa luonnosta löytyikään!

Helposti siinä vierähti tunti jos toinenkin. Nämä päivät ovat viimeisiä hetkiä ladata energiaa pimeää ja loskaista talvea varten, joten koitan ottaa niistä kaiken irti.

Valoa ja väriä

Ennen iltavuoroa ehtii hyvin nauttia auringosta, syksystä ja merestä 10km lenkin muodossa. Hieman hyvää oloa ja aurinkoenergiaa päivään. Parasta.

Ehdin myös virkata ihka ensimmäisen pipon valmiiksi. Lankana toimi nallelanka ja virkkasin tuplana, jolloin piposta tuli erittäin kirjava. Juuri sopivan värikäs syksyyn. Malli on yksinkertainen neliö eli ei tarvitse murehtia kavennuksista.

Elämäni ensimmäinen virkattu pipo!

Dinner for Dad

Rakastan ruokaa. Sen tekemistä en kuitenkaan ihan yhtä paljoa kuin syömistä. Itselleni en jaksa juurikaan kokkailla, mutta jos paikalla on toinen syöjä, niin hääräilen mielelläni keittiössä. 

Bettyn kanssa vietimme muutaman päivän mökillä raksahommissa. Terassi oli rakennettava ja sain toimia isin apurina. Hoidin myös ruokintapuolta nikkaroimisen lisäksi. 

Ekana päivänä ruuaksi valikoitui pakastimesta viime syksyn sienisatoa. Toisena päivänä avokadopastahimo yllätti eli sitä oli tehtävä ja kolmantena taas lähiruokaa eli kalaa omasta järvestä. Toisella syöjällä ei ollut juurikaan osaa tai arpaa ruokalistan suunnittelussa, mutta pääasia, että maistuivat.

Kanttarellikastike makeiden perunoiden kaveriksi. Varma ähky!

Avokadopastaa toisena päivänä.

Ahventa omasta järvestä kolmantena,

Betty kävi välillä tarkistamassa työn tuloksia. Neiti on onneksi sen verran rohkea, että uskaltaa pitää vapaana. Toki pahimman melun aikana oli turvassa sisätiloissa tai lasitetulla terassilla.

Työn virallinen valvoja.

Ensi kesänä on sitten terassi toivottavasti loppusilausta vailla valmis.

Unikaveri

Pitkäaikasin unikaverini on Snoopy. Snoopy on kulkenut mukanani niin kauan kuin muistan. Kaikki ulkomaanreissut, kesäleirit, lomat. Vajaa kahdeksan vuotta sitten Snoopyn paikalle pöllähti elävä olento, puriseva semmoinen. Tämä karvainen kaveri varastaa tyynyni ja valtaa sängyn. Silti en vaihtaisi sitä mihinkään.

ps. Snoopy kulkee vielä matkassa mukana